Akupunktion vaikutusmekanismeista

Länsimaisen lääketieteen näkökulmasta akupunktio on tiettyjen akupunktiopisteissä olevien hermopäätteitten stimulointia akupunktioneuloilla. Tästä stimulaatiosta välittyy hermoärsykkeitä hermoja pitkin selkäytimeen, sieltä eteenpäin aivojen eri keskuksiin ja autonomisen hermoston tumakkeisiin.

Ärsykkeistä käynnistyy elimistön oma kivunlievitys- ja parantumisprosessi. Siinä on havaittu erilaisten säätelyhormonien vapautumista, lisämunuaiskuoren aktivoitumista, endorfiinien ja oksitosiinin lisääntymistä elimistössä, verenkierron yleistä ja paikallista lisääntymistä ja elimistön homeostaasin parantumista. Myös elimistön immuunijärjestelmä aktivoituu akupunktuurihoidon vaikutuksesta.

Akupunktion historia

Akupunktiota on käytetty hyvin kauan. Vanhimpien kivikautisten kiinalaisten esinelöytöjen arvioitu ikä on n. 7000 vuotta. N. 3500 vuotta sitten valmistetussa pronssinukessa on jo kuvattu akupunktiopisteitä ja meridiaaneja. Silloin hoitomuoto on ollut jo lähellä nykymuotoista hoitojärjestelmää.

Eniten Suomessa akupunktuurilla hoidetaan erilaisia pitkäaikaisia kiputiloja.

– Eniten niska-hartiaseudun kiputiloja

Muita paljon hoidettuja ovat:

– Polvinivelrikon kiputilat
– Selkäkivut ja ischiaskivut
– Jännityspäänsäryt
– Migreeni estohoitona
– Olkakivut
– Lonkkanivelrikon kivut
– Tenniskyynärpääkivut
– Erilaiset jännetulehdukset

Akupunktuurilla hoidetaan myös:
– Allergista nuhaa
– Kroonisia poskiontelotulehduksia
– Raskauspahoinvointia
– Astmaa
– Syöpähoitojen aiheuttamaa pahoinvointia
– Toiminnallisia vatsavaivoja
– Reflux-tautia
– Yliaktiivista rakkoa
– Toiminnallisia sydämen rytmihäiriöitä
– Aavesärkyjä
– Vyöruusun jälkisärkyjä
– Unihäiriöitä
– Purentahäiriön kipuja

Lue lisää 

https://suomenlaakareidenakupunktioyhdistys.com/2016/05/29/akupunktiosta-yleisesti/